Tänään vierailimme kahdessa palestiinalaispakolaisleirissä Beirutin alueella: Bourj el Barajnehissa ja Shatillassa. Lisäksi vietimme maratonin mitalijuhlat Shatillan leirissä  ja vierailimme Unesco Palacessa järjestetyssä YK:n Palestiina-solidaarisuuspäivän tapahtumassa.

 

Aamulla lähdimme minibussilla kohti Bourj el Barajnehin leiriä. Kuskimme vei meidät kapeita kujia pitkin yhteistyöjärjestömme toimintakeskukseen. Keskuksessa meidät otti vastaan sen johtaja Zahra Abdul Latif ja Abdul Qader Rachid.


Zahra kertoi meille leirin historiasta, elämästä ja keskuksen toiminnasta. Bourj el Barajnehin pakolaisleiri on yksi Beirutin yliasutetuin leiri. Leiri on perustettu 1948 ja sen pinta-ala on yksi neliökilometri. Tällä alueella asuu n. 18 000 – 20 000 palestiinalaispakolaista. Leiri on hyvin köyhä ja sen infrastruktuuri on huonokuntoinen. Koska leirille varattu alue on rajattu, niin rakentaminen onnistuu vain ylöspäin. Kadut ovat kapeita ja asumisen olot heikot. Vesijohtoverkoston vesi ei ole juomakelpoista. Asukkaiden pitää ostaa juomavetensä ulkopuolelta.  Viemäriverkoston kunto on huono, sähkökatkot ovat yleisiä ja sähköturvallisuus heikko. Kaikki Libanonin taloudet ovat joka päivä vähintään kaksi tuntia ilman ilman sähköä. Leireissä sähköt ovat poissa kolme tuntia päivällä ja kolme yöllä. Ylimääräisiä sähkökatkoksia saattaa olla tämän lisäksi useita päivässä.

 

Palestiinalaispakolaisilla ei ole Libanonissa kansalaisoikeuksia ja Libanonin byrokratia estää palestiinalaispakolaisilta yli 70 ammatin harjoittamisen. Pakolaisilla on mahdollista opiskella UNRWA:n kouluissa. Koulutuksessa on kuitenkin monia heikkouksia, kuten suuret luokkakoot. Yhdessä luokassa voi olla n. 45-50 lasta. Koulun keskeyttämisprosentti on suuri ja se kasvaa ylemmille luokille mentäessä.

 

Keskuksessa toimii päiväkoti, jossa vierailimme. Vierailulla saimme nauttia lasten lauluesityksistä. Zahra ja sosiaalityöntekijä Samah veivät meidät myös leirikierrokselle. Kun kävelimme pitkin leirin kapeita kujia, niin ajoittain tuntui hyvinkin viileältä, koska aurinko ei pääse paistamaan niiden pohjalle. Leirin rajalla ja sen ulkopuolella sai taas tuntea auringon lämmön. Nuorin matkalaisemme totesi, että ei täällä kyllä voi jalkapalloa pelata, mutta piilosta olisi hyvä leikkiä. Piilosta leikkiessä olisi mahdoton löytää toinen. Se tunne siellä kyllä tuli. Pysyimme tiivisti porukassa, jotta emme eksyisi nimettömille samalta näyttäville sokkeloisille kaduille.

 

Keskuksen johtajan toive on, että lapsilla olisi paikka, jossa olisi tilaa toimintaan kuten pallopeleille. Tällä hetkellä siihen ei ole mahdollisuutta.

 

Bourj el Barajnehin leirivierailun jälkeen ajoimme toiseen Beirutin kolmesta pakolaisleiristä eli Shatillaan. Shatilla on monille tuttu Sabran ja Shatillan verilöylystä syyskuusta 1982. Shatilla on myös n. neliökilometrin kokoinen alue, jossa asukas luku on tämän hetken arvion mukaan n. 17 000. Näistä rekisteröityjä palestiinalaispakolaisia on n. 8500. Shatillassa asuu paljon myös muita vähäosaisia, mm. syyrialaisia, egyptiläisiä ja libanonilaisia. Kuten Bourj el Barajnehin leirissä niin myös Shatillassa leirin asuinolot ja infrastruktuuri ovat heikossa kunnossa.

 

Myös Shatillassa vierailimme toimintakeskuksen päiväkodissa. Päiväkodissa lapsen olivat eläväisiä ja saimme jälleen kuulla laulua. Leevi pääsi myös harjoittelemaan matematiikkaa ja leikkimään päiväkotilasten kanssa. Tämän jälkeen kiersimme Shatillassa ja vierailimme myös läheisessä Embroidery Centerissa, jossa oli mahdollisuus ostaa palestiinalaiskäsitöitä. Moni tarttui tilaisuuteen.

 

Shatillan toimintakeskuksessa järjestettiin EST:n jo perinteeksi muodostuneet mitalijuhlat. Juhlassa jaoimme maratontapahtuman kokemuksia. Lapset kertoivat nauttineensa tapahtumasta. Osa oli tavannut uusia kavereita ja yhteisenä toiveena nousi, että projektia pitää jatkaa.

 

Mitalijuhlassa oli tarjolla perinneruokia ja tietysti EST 2011 kakku. Juhlassa lapset esittävät huilun soittoa, laulua ja suomalaisia vietiin tanssimaan dabkea. Nuorin matkalaisemme Leevi oli muiden lasten suosiossa. Lapset odottavat jo tulevaa vaellusta ja olivat innoissaan kuullessaan, että myös Leevi osallistuu.

 

Shatillasta lähdettyämme kävimme vielä kansainvälisen Palestiina-solidaarisuuspäivän tapahtumassa Beirutin Unesco Palacessa. Esillä oli sekä juliste- että valokuvanäyttelyt ja lisäksi palestiinalaiskäsitöitä. Monelle meistä lähti mukaan valokuvakirja ’Lahza’, joka on koottu Libanonin palestiinalaisleirien lasten kertakäyttökameralla arkensa keskeltä ottamista kuvista. Lahza-kirjasta on juttulinkki tuolla alempana. Tapahtumassa oli paljon mediaa paikalla. Nina K:ta ja Mikkoa haastateltiin solidaarisuuspäivän teemoista palestiinalaisten al Quds tv-kanavalle ja Mikko poimittiin vielä Iranin tv:n haastateltavaksi juuri ennen tilaisuudesta lähtöämme. Molempien kohdalla arpaonnen takana taisi olla muuta yleisöä vaaleammat hiukset.

 

Hotellilla purettiin pitkän ja paljon kokemuksia tarjonneen päivän tunnelmia ja monille meistä ensimmäistä vierailua leireihin.

 

-Nina Lyytinen

 

http://www.menassat.com/?q=en/news-articles/3919-lahza-camp-life-seen-through-childrens-eyes

 

Zahra Abdul Latif  (M.Heiskala)

 

Shatillan pakolaisleiri (M. Heiskala)

 

Bourj el Barajnehin pakolaisleiri (M.Heiskala)


Päiväkotiryhmä Bourj el Barajnehissa (M.Heiskala)

 

Mitallijuhlien suolaisia herkkuja (M. Heiskala)

 

Mitalijuhlan dabke-tanssia (M.Heiskala)